General
Vangit Kolumbiassa loivat AMR-ryhmän
Tiettävästi ensimmäinen täysin vangeista koostuva “Anarkistisen Mustan Ristin” ryhmä ollaan perustettu Bogotassa, Kolumbiassa. Tässä ryhmän julkaisema tiedote:
Tämä lyhyt teksti pyrkii esittelemään ryhmän “AMR-Kiven Sisältä” (CNA-Desde Adentro), pienen ryhmän yksilöitä jotka ovat päättäneet – ei pelkän intellektuaalisen seikkailun tuloksena, vaan radikaalin taistelun tuloksena – ottaa kannattaakseen libertaarisen kamppailun, johon olemme antaneet panoksemme nuoresta lähtien.
Se on kylvänyt kykyä kritiikkiin ja itsekritiikkiin, horjumatonta omistautumista haluun luoda perustavanlaatuinen muutos sekä välittömään solidaarisuuteen ja välittämiseen ihmisten kärsimystä kohdatessa, tahtoon taistella sortoa vastaan.
Järjestaydyimme ensin Marxismi-Leninismin nimissä, organisaatioissa jotka ovat kuumapäisesti osallistuneet avoimeen konfliktiin Kolumbian valtiota vastaan ja sen omistavaa luokkaa, ensin lain avulla ja sen jälkeen FARC-EP:n (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia-Ejercito del Pueblo) riveissä jossa meillä oli etuoikeus palvella rinta rinnan tavallisten naisten ja miesten kanssa, kunniallisten ja lojaalien, jotka olivat valmiit uhraamaan paljon, jotkut jopa elämänsä.
Näin ollen meidän uhraukseksi tuli saapua vankilaan jossa olemme säilyttäneet kapinalliset asenteemme ja olleet osana vastarinnan prosesseja ja taistelun eri kenttiä vallitsevaa järjestelmää vastaan ja sen hallitsemisen käytäntöjä.
Kuten myös, annamme tukemme niille vallankumouksellisille ryhmille joissa harjoittelemme ja taistelemme, niiden panoksesta, saavutuksista ja historiasta kuten myös niiden tappioista ja puutteista; reflektiivisen prosessin aikana niiden analysointi ja opiskelu auttoi palaamaan
klassikkojen pariin ja organisaatiomme perusta otti jättimäisen askeleen kohti anarkistista ajattelua, se vahvisti haluamme taistella, halua vastustaa, meidän tottelemattomuuttamme kaikkia auktoriteetteja vastaan jotka pyrkivät estämään itsehallinnon ja vapauden kaikelta ihmiskunnalta.
Täten me tuemme kamppailuja jotka organisoituvat horisontaalisesti ja perustuvat vapaaehtoiseen yhteistyöhön, solidaarisuuteen ja itseorganisoituun työhön, nousten jokaisen tietoisesta ja vapaaehtoisesta yksilöllisestä panoksesta. Tästä näkökulmasta päätimme luoda “Kiven Sisältä” ryhmän, joka oli parin vuoden ajan muhinut Bogotan Anarkistisen Mustan Ristin ryhmän rakentuessa ja joiden kanssa tunnemme
yhdenkaltaisuutta ja jaamme historiallisen identiteetin. Samanaikaisesti se oli juuri käytännöllis-teoreettinen prosessi joka saattoi meidät anarkismiin, koko elämämme pituisen aktiivisen vastarinnan kypsymisen merkkinä, rakkauden ja ihmisyyden, lojaalisuuden osoituksena sorretuille ja hyväksikäytetyille jotka taistelevat vapauden puolesta ja vastustavat.
AMR-Kiven Sisältä
Vankila Bogotassa
Kolumbia Heinäkuussa 2012
Lyhyt henkilökuva Efrain Plaza Olmedosta (1885-1925)
Efrain Plaza Olmedo oli puuseppä ja anarkisti, joka tykkäsi lukea Max Stirneriä ja kumppaneita. Hän tykkäsi myös kirjoittaa, ja raapusti tekstin “Etsi itsellesi revolveri”. Hän uskoi yksilölliseen toimintaan taistelun muotona kamppailussa pääomaa ja riistoa vastaan. Hän uskoi myös että oli välttämätöntä olla koko ajan aseistettu, ja siksi hän osi revolverin 1909, 23-vuotiaana. Talvella 1912 Efrain lähti Santiagon keskustasta tarkoituksenaan tappaa joku porvari. Hän ampui hengiltä kaksi yläluokan edustajaa. Sen jälkeen hän yritti paeta, mutta lynkkaushimoisten kansalaisten joukko pysäytti hänet välittömästi. Efrain huusi: “Olen iloinen kostettuani sorrettujen puolesta!”
Kuulusteluissa hän julisti että “vain väkivaltaisilla keinoilla voidaan kumota nykyinen asiain tila.” Myöhemmin hän lisäsi ostaneensa revolverin “tappaakseen presidentti Pedro Monttin ja joitain sotilasjohtajia, jotka olivat vastuussa Santa Marian koulun verilöylystä*.” Chilen presidentti Pedro Montt oli suoraan vastuussa Santa Marian verilöylystä, mutta hän lähti myöhemmin Eurooppaan, eikä Efrain näin ollen kyennyt tappamaan häntä.
Efrainin teon jälkeen lehdistö ja julkinen sana aloittivat jatkuvan keskustelun väkivallasta. Jotku La Batalla lehteen kirjoittaneet anarkistit sanoivat: “Toveri! Idiootit saattavat sanoa sinua murhaajaksi, mutta meidän mielestämme sinä olet oikeassa.” Samaan aikaan kapinan palomiehet – ne jotka aina ottavat etäisyyttä puhumalla taustoista – kutsui häntä henkisesti häiriintyneeksi, ja sanoivat hänen tekonsa edustivat yksilöä joka oli äärimmäisen herkkä vallan väärinkäytölle.
Oikeudenkäynnin aikana syyttäjä vaati tuomiota sanomalla: “Syytetty Plaza Olmedo ei kiistä lausuntoa jossa hän tunnusti kaksoismurhan …että hän lähti kotoaan revolveri taskussa, tarkoituksenaan tappaa porvari… että jonkin aikaa sitten Iquiquessa tapahtuneen työläisten joukkosurman jälkeen, sekä El Tenienten kaivoksen katastrofin rohkaisemana, hän päätti hyökätä porvaristoa vastaan kostaakseen työväenluokan puolesta. Hän pitää tiukasti kiinni siitä että teko oli tahallinen, ja sanoo sen olleen seurausta anarkistisista ihanteistaan.”
Toukokuun puolivälissä 1913 Efrain tuomittiin 20 vuoden vankeuteen, aikaisemman rikoshistorian puuttuminen esti kuolemantuomion langettamisen.
Plaza Olmedo jatkoi protestejaan myös kaltereiden takana. La Batallan tovereille lähettämissään viesteissä hän kertoi siitä kuinka vartijat pakottivat hänet osallistumaan sunnuntaimessuun laittamalla hänet käsirautoihin ja hakkaamalla. Tästä huolimatta pappi ei päässyt sanomaan sanaakaan, kun Efrain solvasi sekä pappia, vartijoita että tuomaria. Selliin palattuaan Efrain jatkoi papin ja tuomarin solvaamista, joten vartijat yrittivät laittaa hänet kahleisiin, mitä hän vastusti sellissä olleella rautatangolla, onnistuen tainnuttamaan yhden vangitsijoistaan.
Hänen jatkuva kahakointinsa johti lukemattomiin konflikteihin, ja hän myös yritti levittää ideoitaan muiden vankien keskuuteen. Nälkälakkojen ja mellakoiden määrä moninkertaistui, kuten myös vaatimukset Santiagon vankilan viranomaisia kohtaan, jotka rankaisivat häntä neljän vuoden eristyksellä ilman vierailuoikeutta. Myöhemmin hänet siirrettiin Talcan vankilaan, mikä katkaisi hänen yhteytensä tovereihin, mutta lisäsi tukea anarkistilehdistössä ja sen ulkopuolella.
Yrittäessään saada työläisten sympatiat puolelleen, nuorten upseerien liike kääntyi vasemmiston puoleen tammikuussa 1925 ja armahti Efrainin. Maaliskuun 1925 ensimmäisenä sunnuntaina hän jätti Talcan vankilan taakseen 39 -vuotiaana, oltuaan 13 vuotta poliittisena vankina, siitä 56 kuukautta täydessä eristyksessä. Myöhemmin hän kertoi Accion Directa -lehdelle: “Toverit, vankila ei piinannut minua. Elin koko ajan, huolimatta kaikista kurjuuksista.” Vapautumisensa jälkeen hän osallistui aktiivisesti Santiagossa mielenosoituksiin halvempien vuokrien ja parempien elinolojen puolesta.
Conchalissa löytyi tienposkesta puun alta ruumis 27. huhtikuuta 1925. Se oli Efrain Plaza Olmedo. Anarkistilehdistö julisti: “Itsemurha vai murha? Ei väliä. Kaikki merkit viittaavat kapitalismiin ja valtioon eniten syyllisinä miehen kuolemaan, joka lämmön ja rakkauden täyttämillä sanoillaan, sekä vallankumouksellisella toiminnallaan, sai heidät miettimään kahdesti laittomia pyrkimyksiään.”
* Santa Marian koulun verilöylyssä 21. joulukuuta 1907, Chilen armeija hyökkäsi lakkoilevia kaivostyöläisiä vastaan, ja tappoi yhteensä noin 2000 ihmistä, joukossa työläisten vaimoja ja lapsia.
Kahleissa avattu!
Tämän blogin tarkoituksena on rikastuttaa keskustelua anarkistiliikkeen sisällä ja tuoda esiin näkemyksiä epämuodollisesta/insurrektionalistisesta toiminnasta, jotka toistaiseksi ovat jääneet vähäisiksi ja niitä ollaan lähinnä käsitelty hyvin pinnallisesti Suomen alueella. Samoin haluamme nostaa keskustelua repressiosta ja vankilajärjestelmän roolista kapitalistisen järjestyksen ylläpitämisessä ja toivottavasti nopeuttaa vankiloiden ja kapitalismin tuhoa.
